Koirien kasvatus on muuttunut parinkymmenen vuoden aikana, mitä mekin olemme tässä olleet mukana, yhteiskunnan muutoksen kautta kovasti. Tieto on lisääntynyt, tutkimukset ovat kehittyneet, tiedonkulku on helpottunut ja usein tulee todella mieleen, että tieto lisää tuskaa. On siis kaksi vaihtoehtoa: ottaa kaikki tieto vastaan ja soveltaa sitä omassa kasvatustyössään tai mennä motolla - onhan sitä ennenkin kasvatettu hyviä koiria ilman terveys- ja luonnetutkimuksia.
Jalostukseen tulisi valita koira joka on terve, hyväluontoinen ja ulkonäyllisesti vastaa rotumääritelmää. Mutta koska tieto lisää tuskaa, niin asiahan ei ole näin yksinkertainen.
TERVEYS - mitattavissa olevat asiat
Lonkat ja kyynärät
Dalmatiankoirilla terveystutkimukset alkoivat lonkkatutkimuksista kolmisenkymmentä vuotta sitten. Jossain vaiheessa ne tulivat jalostuskoirille pakolliseksi. Yhdistyksen suosituksesta tutkittiin myös jalostuskoirilta kyynärät. Lonkista voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta jos haluaa tarkastella lonkkien terveyden kannalta olennaista, pitää katsoa tuloksia pidemmällä aikajanalla koiran suvussa. Kennelliitto on helpottanut tätä julkaisemalla indeksit koiralle perinteisen kirjainarvostelun lisäksi. Juurikin indeksi kertoo koiran suvun tilanteen lonkkien osalta. Ulkomaiset koirat ja niiden kuvaustulokset ovat eri asia laajan tiedonpuutteen vuoksi. (Mikä on blub-indeksi)
Aloitimme kasvatusuran c-lonkkaisella koiralla. Sen kuvatut jälkeläiset olivat kaikki a-lonkkaisia. Seuraavat pentueet on tehty a- tai b-lonkkaisilla vanhemmilla. Ja lopputulos on ollut melkein koko kirjainsarja a, b, c ja yksi d:kin. Eli geenilotto on pyörinyt tässäkin asiassa.
Kuulo
Dalmatiankoirille suositeltavaa on myös kuulotutkimus. Dalmatiankoiran valkolaikkuisuusgeeni aiheuttaa kuuroutta ja siksikin kasvattajat nykyään testauttavat pennut ennen luovutusta. Pinewater on testannut pentueet b-pentueesta lähtien ja a-pentueestakin jalostukseen käytetyt koirat testattiin. Kun Suomessa tuli mahdolliseksi testaus eli saimme tänne baer-laitteen, on rodun kuulostatusta kerätty dal-yhdistyksen toimesta vuodesta 2002 lähtien. Tilastoin vuoden 2016 loppuun mennessä kirjatut tulokset tarkastellakseni kuinka jalostuksessa käytetyn toispuoleisesti kuulevan vanhemman jälkeläiset versus kumminkin puolin kuulevat vanhemmat kuulevat.
-"Kuudessatoista (16) pentueessa oli käytetty toisena osapuolena toispuoleisesti kuulevaa vanhempaa ja yhteensä näissä 16:ssa pentueessa oli 130 pentua. Näistä pennuista 25 oli toispuoleisesti kuulevia eli 19,2% ja 13 kuuroja pentuja eli 10%.
Kun jalostuksessa oli käytetty kumminkin puolin kuulevia vanhempia tulos oli varsin erilainen. 73:ssä pentueessa oli yhteensä 614 pentua. Näistä oli toispuoleisia 92 kpl eli 15% ja kuuroja 14 pentua eli 2,3%."
On mielestäni näkyvissä myös linjoja missä kuuroutta ja toispuoleisuutta esiintyy tavallista enemmän. Onneksemme meillä on käynyt tuuri, ettei vielä ole ollut kuin yksi kuuro pentu seitsemässä pentueessa. Me lopetamme kuuron pennun, sillä emme uskalla ottaa vastuuta sen myymisestä tai luovuttamisesta. Tosiasia on, että syntymäkuuro koira voi muuttua arvaamattomaksi kun sillä ei ole käytössä sille tärkeää aistia.
Selkä
Koiran kokonaisuuden kannalta selkä on ehkä kaikista tärkein osa. Kun selkä on rikki, vaikuttaa se koko koiraan. Selkätuloksia on kennelliiton puolesta kerätty vuodesta 2013 lähtien. Kuvaustuloksia ei vielä rodussa ole paljoakaan. Mielenkiintoinen seikka luustokuvauksista on, että vuosina 2013-2019 kuvattiin lonkat 419 dalmatiankoiralta. Samalla aikavälillä kuvattiin 166:n dalmatiankoiran selkä. Jos samalla kertaa kun kuvattiin lonkat ja kyynärät, olisi otettu myös selkäkuvat, niin meillä olisi yli kaksinkertainen määrä selkäkuvaustuloksia!
Oma tietoisuuteni selkäongelmista alkoi valitettavasti heti a-pentueesta. Pitkät, kauniit, harrastavat koirat kipuilivat varsinkin liukkaalla ja kylmällä säällä. Useampi heistä kuvattiin selästä ja mitään ei löytynyt. En tosin tiedä olisiko tämän päivän tietämyksellä asia ollut toisin. Tulin siihen tulokseen, että koirien ruumiinrakenne pitkän lanne ja lantio-osan kanssa, altistaa venähdyksille enemmän. Varsinainen luustopommi tuli sitten f-pentujen kanssa. Huonoa lonkkaa, välilevytyrää, nivelrikkoa useammalla koiralla. Geeniarpajaisissa he saivat kyllä tosi huonot kortit. Jälkiviisas on helppo olla mutta tuon päivän tietämyksellä luulimme käyttävämme terveitä koiria jalostukseen.
Selkää arvioidaan kennelliitossa kolmelta eri kantilta. Jos haluaa yhtään ymmärtää mistä on kyse, kannatta lukea eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kallion erinomainen kirjoitus VÄLIMUOTOISTEN NIKAMIEN PROBLEMATIIKKA.
Geenitestit
Tämä päivänä on mahdollisuus ottaa jos jonkinlaisia geenitestejä. Useissa roduissa ne palvelevat terveystietoa. Dalmatiankoirilla on oikeastaan vain ARDS-geeniä mittaava testi ja LUA-yhdistelmissä sitä mittaava geenitesti. Toki voi ottaa väritykseen liittyviä geenitestejä mutta niiden antama tieto ei liity terveyteen. ARDS on vain dalmatiankoirilla esiintynyt hengitysoireyhtymä jossa pennut kuolevat keskimäärin 7 kuukauden iässä. Vaikka todennäköisyys, että koira on kantaja pienenee sukupolvi sukupolvelta kun edetään tunnetusta kantajasta, sairausgeeni ei minnekään katoa, vaan voi tulla esiin kymmenenkin sukupolven päässä tunnetusta kantajasta, kun vain koiria sopivasti yhdistetään. Geenitesti ARDSiin kehitettiin muutama vuosi sitten.
Pitkäikäisyys
Mitattaviin terveystietoihin voisi hyvinkin vielä lisätä pitkäikaisyyden. Dalmatiankoirat keskiarvoisesti elävät 12 vuotiaaksi. Yli kymmenen vuotta on varsin tavallista dalluille. Ja sitten on niitä jotka porskuttavat yli 15-vuotiaaksi. Mielestäni pentueen vanhempien taustalta pitäisi löytyä enemmänkin yli 10-vuotiaiksi eläneitä esivanhempia. Se yleisesti ottaen on merkki terveistä linjoista.
LUONNE
Luonnettakin voi mitata. Suomessa käytetään luonnetestiä ja MH-kuvausta. Meidän koirille on etupäässä käytetty MH-kuvausta. Tietoa Kennelliiton sivuilta mh-luonnekuvaus.
Testitulokset ovat nähtävissä Kennelliiton jalostustietokannassa ja ne palvelevat erityisesti pennun ostajaa ja kasvattajia kun he valitsevat sitä kumppania omalle koiralleen.
Kun puhutaan dalmatiankoiran luonteesta, rotumääritelmä sanoo seuraavaa: "Miellyttävä ja ystävällinen, ei arka eikä epävarma, ei lainkaan hermostunut eikä aggressiivinen. Eloisa, uskollinen, itsenäinen ja helposti koulutettava. Dalmatiankoira pitää vedestä ja erilaisista aktiviteeteista, ja sillä on selvä ajovietti".
Olen kyllä hiukan erimieltä tästä viimeisimmästä rotumääritelmästä joittenkin osien kohdalla. Mutta niinkuin kaikissa roduissa, luonnetyyppejä on erilaisia. Alku tuossa rotumääritelmässä pitänee paikkansa millainen dalmatiankoira yleisimmin on; eloisa, uskollinen, ystävällinen ihmisille ja pitää erilaisista aktiviteeteista. Helposti koulutettava, no jaa, ei ehkä niinkään. Selvä ajovietti, niitäkin yksilöitä on, jotka ajavat, mutta ovat kyllä vähemmistössä. Kun tutkitaan dalmatiankoirien tuloksia mh-kokeissa, harva kiinnostuu kokeen vieheestä millä ajoviettiä mitataan.
Meillä on koko elämänsä asunut tähän mennessä 9 dalmatialaista. Kaikki luonteeltaan hyvin erilaisia. Yhteistä näille koirille on kuitenkin ollut, että jotain ovat aina perineet vanhemmiltaan, hyvässä ja pahassa. Joten koiran vanhempien luonteella on todella vaikutusta ja siksi luonteeseen tulisi kiinnittää huomiota kun pentuetta suunnittelee.
LUONNE
Luonnettakin voi mitata. Suomessa käytetään luonnetestiä ja MH-kuvausta. Meidän koirille on etupäässä käytetty MH-kuvausta. Tietoa Kennelliiton sivuilta mh-luonnekuvaus.
Testitulokset ovat nähtävissä Kennelliiton jalostustietokannassa ja ne palvelevat erityisesti pennun ostajaa ja kasvattajia kun he valitsevat sitä kumppania omalle koiralleen.
Kun puhutaan dalmatiankoiran luonteesta, rotumääritelmä sanoo seuraavaa: "Miellyttävä ja ystävällinen, ei arka eikä epävarma, ei lainkaan hermostunut eikä aggressiivinen. Eloisa, uskollinen, itsenäinen ja helposti koulutettava. Dalmatiankoira pitää vedestä ja erilaisista aktiviteeteista, ja sillä on selvä ajovietti".
Olen kyllä hiukan erimieltä tästä viimeisimmästä rotumääritelmästä joittenkin osien kohdalla. Mutta niinkuin kaikissa roduissa, luonnetyyppejä on erilaisia. Alku tuossa rotumääritelmässä pitänee paikkansa millainen dalmatiankoira yleisimmin on; eloisa, uskollinen, ystävällinen ihmisille ja pitää erilaisista aktiviteeteista. Helposti koulutettava, no jaa, ei ehkä niinkään. Selvä ajovietti, niitäkin yksilöitä on, jotka ajavat, mutta ovat kyllä vähemmistössä. Kun tutkitaan dalmatiankoirien tuloksia mh-kokeissa, harva kiinnostuu kokeen vieheestä millä ajoviettiä mitataan.
Meillä on koko elämänsä asunut tähän mennessä 9 dalmatialaista. Kaikki luonteeltaan hyvin erilaisia. Yhteistä näille koirille on kuitenkin ollut, että jotain ovat aina perineet vanhemmiltaan, hyvässä ja pahassa. Joten koiran vanhempien luonteella on todella vaikutusta ja siksi luonteeseen tulisi kiinnittää huomiota kun pentuetta suunnittelee.
Linkki kirjoittamaani ja kokoamaani juttuun
x
